Maailmalta kuuluu varsin kannustavia uutisia DRM-vapaan digikaupan perustajalle. Afterdawn kertoo uutisessaan brittiläisestä 7Digital-kaupasta, joka myy sekä DRM-suojattua musiikkia, että DRM-vapaita MP3-tiedostoja. Kenttää sivusta seuranneelle ei liene yllätys, että DRM-vapaa musiikki myy paremmin kuin suojattu.
Jälkeenpäin katsottuna vaikuttaa yhä hullunkurisemmalta, miksi DRM-suojaukseen ylipäätään lähdettiin. Kun musiikin myynti aloitettiin CD-muodossa, se tarkoitti myös digitaalisen musiikin vallankumousta. Kaikki CD-levyllä julkaistu musiikki on helposti muutettavissa mihin tahansa audioformaattiin ja täten levitettävissä Internetin välityksellä. Tätä muutosta suuret levy-yhtiöt yrittivät vielä 2000-luvun alkupuolella perua lisäämällä fyysisiin CD-levyihin kopiosuojaukset. Huonosti toimineet ja pahimmissa tapauksissa käytön estäneet suojaukset eivät kovinkaan kauan kuluttajia kiusanneet. Kun ensimmäisiä verkkokauppoja lanseerattiin (Suomessa oltiin edelläkävijöitä jo aikaa sitten kuolleella EmmaFM -palvelulla), oli näissä maksullisissa tiedostoissa käyttöä rajoittava DRM-suojaus. Internetistä tiedostoja ladanneelle tämä oli melkoista takapakkia, sillä maksullinen tiedosto oli huonompi kuin mihin oltiin jo totuttu. Lisäksi rajoitetuista käyttöoikeuksista ei voida pyytää lähes CD-levyn hintaa, etenkin, kun kuluttaja tiedostaa, että välistä jää pois niin fyysisen levyn painaminen kuin rahtikin. Näen jollain tapaa ympyrän nyt sulkeutuvan, kun levy-yhtiöt siirtyvät tarjoamaan digitaalista musiikkia ilman kopiosuojauksia.
Suomessa digitaalisen musiikin markkinoilla on poljettu paikoillaan. Suomen Ääni- ja kuvatallennetuottajat ÄKT:n ylläpitämä Latauslista.fi verkkopalvelu kertoo, että Suomessa on yli 20 digitaalista musiikkikauppaa. Äkkiseltään voisi luulla, että tuosta joukosta löytyy varsin kattava joukko erilaisia musiikkipalveluita. Totuus on kuitenkin aivan toinen, sillä Applen iTunesia ja Nokian musiikkikauppaa lukuunottamatta loput kaupoista ovat kahden valmistajan lähes identtisiä, vain brändiltään toisistaan erottuvia kopioita, joiden tarjonta on pitkälti ainoastaan DRM-suojattuja wma-tiedostoja. Lisäksi kaupat tyytyvät ainoastaan listaamaan artisteja levyineen, ja tarjoaa musiikkia etsivälle ainoaksi tiedonlähteeksi 30-sekunnin ääninäytteet. Jokainen tämän päivän verkkopalveluita käyttävä ymmärtää, että mahdollisuuksia olisi paljon parempaan. Suomen tilanteesta kertoo paljon se, että digitaalisen musiikin osuus äänitealan kokonaismarkkinoista pyörii jossain alle 5% paikkeilla (ja tämä sisältää sitten kaikki soittoäänet ja muut), kun Yhdysvalloissa vastaava luku on noin 30%. Nämä nyt ulkomuistista heitettynä: Äkt ja Ifpi osaavat kertoa tarkat luvut.
Jotta digitaalisen musiikin myyminen olisi merkittävää bisnestä myös Suomessa, tulee kolmen asian tapahtua: 1) DRM-suojauksista tulee luopua, silloin kun kuluttajalle myydään ladattavia tiedostoja 2) Laillisten palveluiden pitää olla helpompia ja mukavampia käyttää kuin laittomien 3) Ladattavan albumin hinta pitää olla fyysistä cd-levyä merkittävästi halvempi.
Lisäksi asiaa edesauttaisi reilusti, jos: 4) Markkinoille tulee uusia yrittäjiä rohkeine innovaatioineen, jotka saavat levy-yhtiöiden tuen taakseen. 5) MP3:n lisäksi mahdollisuus ostaa musiikkia häviöttömissä formaateissa, kuten WMA Lossless ja Flac. 6) Erilaisia tapoja ostaa ja kuluttaa musiikkia (osassa DRM on perusteltu ja välttämätön, kuten kuukausimaksullinen rajaton kuuntelu). 7) Mahdollisimman laaja valikoima, myös niitä vähemmän myyviä artisteja.
Uskon, että The Ground onnistuu täyttämään melkoisen monta noista listaamistani kohdista. Se on tosin vain minun oma subjektiivinen näkemykseni, kuluttajat tekevät omansa ja äänestävät lompakollaan. Ja hyvä niin.